OPPIMISTEHTÄVÄ 2 /Sosiaalisen median tietosuoja, digitaalinen identiteetti ja pelisäännöt

• Millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisöissä käyttävän henkilön pitäisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta

Kun käytetään sosiaalista mediaa ja sen verkkotyökaluja, on alla oleva muistilista hyvä olla hallussa:

• Suojaa tietokone haittaohjelmilta
• Tarkista aina yksityisyyttä suojelevat asetukset
• Älä tuo someen mitään henkilökohtaisia tietoja 
• Mieti tarkasti, millaisia asioita tuot julki sosiaalisessa mediassa tai sen verkkotyökaluissa
• Kysy aina lupa julkaisuun esim. kuvia lisätessä valokuvissa olevilta henkilöiltä

• Mitä ovat avoimuuden ja läpinäkyvyyden edut 

Kuluttajan on helpompi saada tietoa ja löytää tietoa esimerkiksi eri yritysten sekä tahojen toiminnasta. Avoimuus sekä läpinäkyvyys esimerkiksi helpottavat vertailua sekä lisäävät kilpailua. Läpinäkyvyys sekä avoimuus nykyisessä viestinnän maailmassa avaa paljon ovia mm. keskusteluille sekä erilaisille palveluille. Yleisesti ottaen ko. asioiden etuja ovat juuri tiedon ja viestien saaminen suuren yleisön ääreen. 

• Milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta

Nykypäivänä henkilökohtaisten tietojen jakaminen tulee esille lähinnä negatiivisessa valossa. Kerrotaan, kuinka näitä ja näitä tietoja on levinnyt paikkoihin mihin ne eivät kuulu. Henkilökohtaiset tiedot ovat kinkkinen käsite nyky-yhteiskunnassa. Juuri SoMen aikakaudella, raja siitä mikä on enää henkilökohtaista ja mikä ei, on todella häilyvä. Jotkut kertovat ja jakavat itsestään kaiken, jotkut pysyvät loppuun saakka salaperäisinä.

Mikä tilanne sitten olisi sellainen, että niiden tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisölle? Kysymys on vaikea. Yksityisyyttä halutaan varjella täysin voimin, ja se, mikä taas on sitä henkilökohtaista, on monelle eri käsite. Jotkut eivät halua edes nimeään mihinkään julki, toiset taas kertovat jo melkein postiosoitteensa.

Ainoa järkevältä kuulostava tapaus on, että työyhteisön jäsenten nimet/sähköpostit/jne tuodaan julki toiminnan lisäämiseksi. Että esimerkiksi liiketoiminta vaatii yhteydenottoja, jotka eivät onnistu ilman sitä.

• Millaista vahinkoa voi syntyä ellei henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehdita

Näitä tapauksia on monia. Pahimmillaan, kun suojaus pettää, se vaikuttaa henkilön siviilielämään tai vaikka työpaikan saantiin. Julki voidaan tuoda arkaluonteisia asioita, joilla ei teoriassa ole merkitystä esimerkiksi työnsaamisessa, mutta koska puskaradio rummuttaa, monet voivat ajatella asian vaikuttavan. Tällöin työura voi vaarantua. Lisäksi voidaan puhua esimerkiksi kunnianloukkauksista ta muista henkilöön negatiivisesti vaikuttavista asioista, jos henkilökohtaisia tietoja vuotaa väärään paikkaan.

• Millaisia tietoja sinusta löytyy
• Ovatko tiedot mielestäsi oikeita 
• Kuinka voit vaikuttaa siihen, mitä tietoja sinusta on 
• Voiko tietoja poistaa verkosta 

Kun googlasin oman nimeni, tulokset olivat lähinnä Facebookiin, ratsastusharrastukseeni tai valokuvaukseen liittyviä linkkejä. Paljon mm. julkisia tuloksia ratsastuskilpailuista tai ottamiani valokuvia muiden sosiaalisissa medioissa. 

Tiedot, mitä hausta tuli, olivat kyllä todenmukaisia. Ne olivat todellisia asioita tai kädenjälkeäni (valokuvat.) Muutaman hakutuloksen jälkeen selasin lähinnä linkkejä, joissa jonkun muun sukunimi on Kyläkoski. Myös blogini sisältöä löytyi nimeni hausta.

Kyseisiin tietoihin pystyisin kyllä vaikuttamaan. Nykyään saa valita, näkyykö nimesi julkisissa tuloslistoissa vaikka esteratsastuskilpailuissa. Facebookin juttuihin en voi vaikuttaa, sillä olen kyseisessä palvelussa nimelläni, joten se löytyy aina jostain. Joitain löytämiäni tietoja pystyisi poistamaan.

Etsi verkosta jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt. Pohdi blogissasi/vlogissasi, mikä on löytämiesi pelisääntöjen keskeisin viesti. Kenen vastuulla näiden pelisääntöjen laatiminen mielestäsi on ja mitä niissä tulisi olla

Tutustuin netissä Eilakaislan sosiaalisen median pelisääntöihin, mitkä olivat hyvinkin tiiviit ja sanoma meni perille. Keskeinen viesti oli, että mikäli työntekijän puheista/kirjoituksista/videoista tulee ilmi hänen työnantajansa, hän edustaa silloin mielipiteillään työnantajaansa. Tämä kiteyttää sen, että pitää tarkoin miettiä mitä mihinkin kommentoi tai julkaisee. 

Säännöissä oli myös siitä, että myöskään työnantaja ei saa hakea tietoa sosiaalisen median kautta työntekijästä, mikäli siihen ei ole annettu erikseen lupaa. Jos CV:ssä on linkkejä sosiaalisen median profiileihin, se riittää luvaksi. 

Muutama ehdoton EI löytyi myös, ne on alla listattuna:

• Älä jaa yrityksen sisäistä informaatiota
• Älä puhu pahaa kenestäkään
• Älä valehtele tai johda harhaan
• Älä lähde mukaan julkiseen loan heittoon
• Älä ole anonyymi
• Älä plagioi

Lähteet: 

https://www.eilakaisla.fi/blogi/sosiaalisen-median-kayttoohjeet-tyontekijoille-ja-hakijoille

https://viestijat.fi/voiko-avoimuudella-lisata-organisaation-innovatiivisuutta/

https://wiki.uef.fi/display/somesuositus/7+Tietoturva+ja+tietosuoja+somessa

Sosiaalinen media työyhteisössä / Yrityksen ja some

Oppimistehtävä 1B

Tehtävänä on valita kolme yritystä tai organisaatiota ja tarkastella kyseisten toimijoiden sosiaalisen median käyttöä. Valitsin kaksi yritystä ja yhden organisaation.

Yritys nro 1

Ensimmäinen tutkimani yritys on suuri suomalainen toimija. Ala ei ole kovin mediaseksikäs, mutta isona nimenä on helppoa kulkea kehityksen mukana. Instagram siis löytyi kuin löytyikin! Seuraajia tilillä on noin 11 000. Julkaisuja hieman päälle 200 kpl. Instagram-tilin luonne on melko selkeä: Yritys tuo omaa osaamistaan sekä alaansa hyvin esille. Kuvat ovat pääasiassa yrityksen tuotteista sekä muutamista tapahtumista. Postauksia on mm. suuremmista tapahtumista, missä yritys on mukana. Yritys on ottanut hyvin härkää sarvista kiinni ja päässyt ajan hermolle. Tämäm tuo varmasti lisää positiivista näkvyyttä.

Organisaatio nro 2

Tarkastelin kyseisen organisaation sosiaalisen median käyttöä nettisivuista alkaen. Nettisivut ovat täydet ja kattavat melko hyvin organisaation ajamaa asiat. Hetken googlailun jälkeen löytyi myös Instagram. Kuvia on hyvinkin runsaasti ja kuvat ovatkin hieman tiedoitusluontoisia. Kuvat itsessään ovat aiheeseen liittyviä ja koko tilistä tulee mukava fiilis. Mihinkään viralliseen tiedoitukseen organisaatio ei Instagram-tiliään käytä, mikä on mielestäni ihan hyvä asia. Heiltä löytyy myös sivut Facebookista, josta löytyykin sitten enemmän ilmoitusluonteisia postauksia. Instagram on siis kyseiselle toimijalle täysin hupikäytössä, missä jaetaan hienoja aiheeseen liittyviä kuvia ilman sen suurempaa tarkoitusta, 

Yritys nro 3

Viimeiseksi halusin valita jonkun hyvin suuren sekä kansainvälisen yrityksen. Koska kaksi edellistä toimijaa olivat kotimaisia, oli hyvä ottaa tarkasteluun myös jotain Suomen rajojen ulkopuolelta. Kyseisen yrityksen Instagramtilillä on 5,6 miljoonaa seuraajaa ja hieman alta sata julkaisua. Kyseessä on suuren suuri brändi, mikä on varmasti saanut seuraajansa logon avulla. Mikä tilistä tekee erikoisen ja sai minutkin käyttämään ihan aikaa sen tutkailuun on se, että kuvat ja materiaali tilillä on täysin muuta, mitä yritys tuottaa. Kuvat ja videot ovat mahtavia mestariotoksia, mutta kyseinen brändi ei todellakaan esiinny niissä millään lailla. Kuvia tulee melko harvakseltaan, mutta se ei jostain syystä yllätä.

Sosiaalinen media työyhteisössä / minulle tutut some-kanavat

Seuraavat postaukset liittyvät suorittamaani kesäkurssiin "Sosiaalinen media työyhteisössä"

MINULLE TUTUIN SOSIAALISEN MEDIAN SOVELLUS

Siitä taitaa kesällä tulla 6 vuotta, kun liityin Instagramiin. Valokuvaus ja luova kuvallinen ilmaisu on aina kiinnostanut, joten oli mielenkiintoista ladata sovellus, missä hei on VAAN kuvia! Käyttö oli alkuun melko kankeaa ja nykypäivänä naurattaa hashtagien käyttö: #tänään #olin #uimassa. Heh. Kuitenkin melko yksinkertainen appi tuli nopeasti tutuksi. 

Facebookia vuosikaudet käyttäneenä, tykkäsin heti alusta saakka Instagramin ideasta. Ei sen enempää turhia löpönhöpötyksiä, vaan raakaa kuvamateriaalia. Instagram kasvoi ja kehittyi nopeasti ja uusia ominaisuuksia tippui kun sieniä sateella. Silti se piti pintansa ja löytyy edelleen puhelimeni käytetyimpien appien joukosta.

Mikä siinä sitten kiehtoo? No ne kuvat. Mitenkään sen enempää itsekehua harrastamatta, koen, että valokuvaussilmää löytyy. Tykkään kuvata paljon kaikkea ja on mielestäni mukavaa saada jakaa niitä kuvia kaikelle kansalle. Lisäksi Instagram on antanut hyvän mahdollisuuden seurata ja löytää uusia valokuvaajia ja heidän työnsä jälkeä. 

Valokuvauksen lisäksi olen harrastanut vuosikaudet ratsastusta. Selväähän on se, ettei kaikki elämäni ihmiset ole niitä hevosihmisiä. Tämän vuoksi Instagram pelasti taas: Loin hevosharrastukselleni täysin oman tilin, jonka vuoksi pystyin kohdentamaan hevosjutut hevosihmisille ja ei tarvinnut myöskään hukuttaa omaa henkilökohtaista tiliä hevoskuviin. Pähkinänkuoressa Instagram on edelleen suosikkiappini sen monipuolisuuden vuoksi.

MINULLE TUNTEMATON SOSIAALISEN MEDIAN SOVELLUS

Tähän osioon ei ollut vaikeaa löytää sovellusta. Minulle ehkä näistä suosituista sovelluksista tuntemattomin on Twitter. En oikein koskaan päässyt sen ydinajatukseen kiinni ja tästä syystä en appia ole koskaan ladannut. Nykypäivänä Twitterissä käydään monipuolisia keskusteluita ihan valtiovallan tasolla saakka, joten melkeimpä yleissivistyksen takia pitäisi varmaan harkita Twitteriin liittymistä. 

Twitter ja sen mahdollisuudet. Itse olen kokenut kyseisen sovelluksen lähinnä keskustelukanavaksi. Tiukkoja kannanottoja ja tulisia väittelyitä asiasta kun asiasta. Saat seurata itseäsi miellyttäviä persoonia ja vaikka sitten osallistua keskusteluun. Sen mahdollisuudet ovat rajattomat. Suustaan näppärät henkilöt käyttävät sovellusta varmasti päivittäin.

Mikäli kynä pysyy kädessä ja mielikuvitus (tai yleinen sivistys) laukkaa hetkestä huolimatta, on Twitter oikea paikka. Kyllähän sinne voi niitä pullantuoksuisia leipomispäivityksiäkin laittaa, mutta eiköhän Facebook ole niitä varten.

1/16

Ja niin vaihtui vuosi ja vaihtui kuviot. Rentouttavan loman jälkeen läjähti päin näköä se fakta, että jään (taaaaaas) yksin ja Tino suuntaa kohti Huovinrinnettä. Ja niin siinä sitten kävi. 4.1.2016 jäin ruikuttelemaan rannalle ja vilkuttelin portilla reippaasti reppu selässä häipyvälle Tinolle. No voihan kakka, eihän siinä itkuitta selvitty. Emmi oli onneksi mukana viemässä, joten en iha ojaan ajanu koska olisin voinu ulvoa vitutuksesta (ja ojaanhan siinä olis päätyny). 

Eka viikko meni semmosessa tietynlaisessa sumussa. Oon vähän herkkistyyppiä, joten olevinaan tää otti kauheen koville. Mutta eihän menny kun viikko, niin oli jo omaistenpäivä. Sunnuntaina kaahattiin Säkylään ja voi sitä jälleennäkemistä. Olo oli ku 13-vuotiaalla joka näkee puistossa ihastuksensa (voi hyvää päivää........).

Pikkuhiljaa se arki lähti rullaamaan omalla painollaan. Tietty välillä tuli itkusteltua iltasin tyhjää tyynyä vieressä. Viikonloppulomatkin lisäänty kivasti, eikä enää tarvinnu kävellä ihan jokapaikkaan puhelin nenässä kiinni. Pian tuli myös tietoa, mihin hommiin Tino haki. Toki ois ollu kiva, että olis tullu se 6kk läjä, mutta koska Timbs oli löytäny sieltä itseensä miellyttävän homman niin mitäpä sanomista mulla on siihen :-D Sotilaspoliisin homminhan tuo sitten ittensä änki, mikä tarkotti sitä, että syyskuussa meijän taloudessa palaa täydellinen arki kuvioihin. 9kk, ei paha. 

Yks iso juttu mulle tässä inttiajassa on ollu samassa tilanteessa olevat tyttöset. Koska oon melko ehtiväistä sorttia, olin iskeny itteni kaikenmaailman inttileskiryhmiin jo ekana iltana. Siis, vihaan sydänjuuriani myöten sanaa inttileski. Leski? Ei ne mihinkään kuole! Mutta, Ripulimyrskyt sekä Swägylä on edelleen kovassa huudossa. Nyt jutut on muuttunu ilta- ja ikäväangsteista kaiken maailman rupatteluun. Toki ikävässä tilanteessa vertastuki on ihana juttu, mutta nyt nää jengit on mulle tosi hyviä kavereita, keiden kanssa tulee juteltua välillä tuntitolkulla kaikesta maailmanmenosta.

Yht'äkkiä aika alko kulumaan ku siivillä, ja olikin jo sotilasvala. Oumai, kurkkusalaattia silmänkantamattomiin! Oli ihan siedettävä sää, ehkä hiukan kylmä. Huutista myös vessajonoista (jonotettiin vessaan lähemmän 35min). Koko tilaisuus oli ohi melko äkkiä. Seistä pönötettiin ja kateltiin itse valaa ja marssia arviolta tunnin verran. Sen jälkeen pööpöiltiin enon kanssa pitkin varuskuntaa. Käytiin tsiigailemassa Tinon tupa ja punkka (oli siisti MIKSEI KOTONA OLE??).

Ne ketkä ei tätä inttiaikaa kotona olevana osapuolena ole joutunu kokemaan, ei pysty täysin samaistumaan tähän, mitä tää todellisuudessa on. Meillä oli vielä kivana lisäyksenä koko hommassa se, että Tino oli töissä Turussa lokakuusta joulukuuhun. Mulla paino koulu päälle aikalailla, joten Tino pakkasi kapsäkkinsä ja suuntasi Saloon. Jäin siis sillon jo yksin Tampereelle. Viikonloppuisin toki nähtiin. Se aika oli jo melkein rinnastettavissa tähän inttitouhuun; viikot erossa, viikonloppuisin yhdessä. Toki joulukuussa käytiin kaksi viikkoa rentoutumassa Thaimaan auringon alla. Mutta kun armeija sitten alkoi, mulla oli jo melko selvät sävelet, mitä tää seuraavat 9kk tulee olemaan.

Mutta mitäpä mä tässä ulvon. Saan tehdä mitä haluan, saan syödä koska haluan, nukkua lähes aina niin pitkään kun huvittaa. Eiköhän se rankempi osuus ole siellä Säkylän porttien sisäpuolella. Vaikka reipas poika ei oo valittanu vielä kertaakaan! Mutta onhan tää kokemus itsellekin. Paljon hyvää ja paljon huonoa. Oon tässä reilun 4kk aikana oppinu paljon itsestäni, meistä ja Tinosta. Kasvattava ja silmiä avaava kokemus. 

Nyt 4kk jälkeen fiilikset on edelleen hyvät. Tä on lähentäny meitä ihan hurjasti, vaikkei olla etäisiä koskaan oltukaan. Ehkä on vaan valjennut itellekin se, kuinka rakas ja tärkeä toinen on. Hyvillä mielin siis ryssitään loput 5kk vielä! :-)

THAIMAA 2015 I

Niin siinä sitten kävi. Melkeen vuoden odotettu matka alko ja päätty ihan hujauksessa. Aivan mahtava reissu kaikenkaikkiaan. Säät suosi, kohde oli todella kiva, tekemistä oli ihan hurjasti ja oli LÄMMIN.

Tää oli mulle ensimmäinen kerta Thaimaassa. Eikä todellakaan tuu jäämään viimeiseksi! Ihastuin tohon maahan ihan ikihyviksi. Oltiin siis 2 viikkoa Khao Lakissa Etelä-Thaimaassa. Lennettiin Helsingistä Bangkokiin, josta lähti jatkolento Phukettiin. Phuketista köröteltiin taksilla vielä tunnin verran Khao Lakiin. Lentomatkoihin meni aikaa tullessa yhteensä 11h ja mennessä 12h. Onneks oon aina tykännyt lentämisestä, joten lentomatkat ei tuottanu minkäänlaista tuskaa.

Meijän hotelli oli The Leaf Oceanside by Katathani. Ihan mukava, siisti ja viihtyisä hotelli. Pientä miinusta ravintolasta, mikä osottautu melko farssiksi... Hotellilta oli pieni kävelymatka keskustaan, mistä löyty sitten ihan kaikkea. Kaikkea paitsi ostoskeskusta. Ravintoloita löydettiin kahden viikon aikana myös iso liuta, hyviä ja vähemmän hyviä. Ruoka oli ainakin mun kohdalla joka kerta hyvää, enkä saanu koko loman aikana mitään vatsavaivoja. Muutamalla muulla niitä oli, mutta suuremmilta epidemioilta vältyttiin.

Mitä me sitten tehtiin? Reissun muutama pääkohta oli ehdottomasti sukelluskurssi ja sukellusretket Similanille ja Koh Bonille (mitkä ei mun osalta menny ihan suunnitelmien mukaan), reissu vesipuistoon, White Sand Beach, Lam-Runin kansallispuisto, ja koko loman eniten mönkään mennyt aktiivipäivä viidakossa. Kirjottelen varmaan erikseen noista aktiviteeteista myöhemmin. Kaikennäköstä tuli siis nähtyä ja tehtyä. 

Mitä nyt? No lomakuume alko kutkuttelemaan heti kun pahin koti-ikävä oli selätetty ja oli saanu viettää hetken kotona kylmässä Suomessa. Tammikuun alussa Tinokin häipy armeijan harmaisiin, joten kaipuu kaukomaille muuttu ihan todelliseksi. No, ken tietää mitä ensi talvena tapahtuu ;-)

Hyvää matkaa paremmille hiirestysmaille

Rakas pieni Purmanni 2011-2015 <3 

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestäin huolen

Tässä sitä ollaan. Ekaa kertaa yksin meijän omassa kodissa. Pienen pieni tyhjyyden tunne meinaa ottaa valtaa, mut tähän on totuttava. 

Tino lähti siis kuukaudeksi Turkuun töihin, ja näin ollen muutti siks aikaa Saloon. Mulla on koulussa nyt ihan todella paljon kaikenlaista, niin väistämättä oli pakko jäädä Tampereelle. Mutta pitäis varmaa availla tätä koko muuttokeissiä, fiiliksiä koulun alkamisesta, valmistumisesta ja muuta!

Niin siinä sitten vaan kävi. Lakki painettiin päähän 31.5.2015. Keskivertopapaerit kädessä poistuttiin viimeistä kertaa hallin ovista. Keittiön kaapit sai täytettä lahjojen muodossa ja illalla lähettiin ähkysinä Rikalaan juhlistamaan valmistumista.

Muutettiin virallisesti siis Salosta Tampereelle 1.7. Iso, uusi ja ehkä vähän pelottavakin juttu jättää tutut kotikulmat taakse ja avata kokonaan uus sivu elämässä. Kotiutuminen koulun alettua ei mennyt ihan toivotusti. Ikävä kotiin kaihersi mieltä lähes joka ilta ensimmäisen kuukauden aikana. Tuntu, että ainoot valonpilkahdukset oli uus heppaystävä Armas ja Tinon halit iltasin, kun oli paha mieli. 

No, noustiin suosta. Arki alko rullaamaan tosi kivasti pikkuhiljaa, eikä aina tarvinnut lähteä itku silmässä ajamaan sunnuntai-iltana kohti omaa kotia. Ei edes joka kerta! Oon ihmisenä todella ns. "takertuvainen" ja jään jumittamaan aina siihen "mitä se oli ennen". Ehkä tästä päästään, kun vähän kasvan ja opin olemaan aikuinen :-D

Nyt kun koulua on jo jonkinverran takana, on vähän helpompi tulla jakamaan fiiliksiä.

 Ala tuntuu ainakin melkeimpä omalta. Asiat on mielenkiintosia, ja tulevaisuuden työnäkymät houkuttelee oppimaan. Metsätaloudessa on niin laajat työllistymismahdollisuudet, että tässä vaiheessa on melkeimpä mahdotonta sanoa, mihin tulevaisuudessa tulen erikoistumaan. Tällä hetkellä kiinnostavalta tuntuu riistakeskuksen hommat, sekä saariston metsänhoito/suojelu.

Nyt, kun mulla ei tallin lisäksi ole muuta tekemistä iltasin, voisin joku päivä vähän esitellä tätä meijän asuntoa.