- Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema

Mä oon taas niin kyllästyny kaikkeen... Oon ihan vitun kyllästyny. Oon kyllästyny lupauksiin, jotka kerta toisensa jälkeen petetään, oon kyllästyny maailman ja erityisesti nykynuorison kiittämättömyyteen, oon kyllästyny ainaseen paskaan, joka loppujen lopuks kaadetaan mun niskaan. Mä en oikeen tiiä miten mä tätä vyyhtiä alkaisin tän tarinakirjan puoleen taas avaamaan...

No ensinnäkin, lupaukset, jotka kerta toisensa jälkeen petetään. En siitä ala sen tarkemmin kertomaan, mutta karu fakta on se, että ei ketään jaksa sellasta ikuisuuksia. Ei todellakaan ketään. Ite henkilökohtasesti oon luovuttanu lupausten suhteen, ja realistina sekä pessimistinä, en koskaan enää ajattele että yhdenkään ihmisen yksikään lupaus tulisi pidetyksi. Sillä tavoin mä en putoo korkeelta enkä kovaa, ja jotkut harvat lupaukset kun pidetään, ne on vaan ilosia yllätyksiä.Kaikki varmastikin ajattelee mut itsesäälijä-paskaksi tän jälkeen, mutta tulkaapa hetki elämään tätä mun helvettiä, niin varmasti edes jonkinnäköstä ymmärystä löytyy...

Toisena, kiittämätön nykynuoriso. En toki kiellä kuuluvani aina hetkellisesti tohon lahkoon, mutta se saa mun hermot niin kireelle, kun niitä ikinä voi vaan venyttää. Tuntuu vaan, että nykynuorille esimerkiksi vanhemmat tai isovanhemmat on AINOASTAAN sitä varten että niiltä voi pyytää jotain, jos tarvitsee... Se on toki vanhempien velvollisuus esim. elättää lapsi, mutta harvemmin sitä enää kuulee että joku ois viettäny koti-iltaa vaan perheen kanssa viikonloppuna. Voi olla, että kirjotan  tätä vaan silkasta katkeruudesta, kun mut teljetään kotiin aika ajoin, mutta loppujenlopuksi, se on vaan auttanu ymmärtää sen, mitä varten perhe ja vanhemmat todellisuudessa on.  Ja en halua tän jälkeen yhtäkään anoa haukkumaan, että mä yleistän sen ettei ketään arvosta perhettään, koska se ei missään vaiheessa ollut pointtina.

Ja lopuksi. Se paska. Se jatkuva paskan virta. En varmaan enää voi kun nauraa :D Tuntuu ettäse on niin arkipäivää jo, että olen mä miten päin tahansa, teen mä mitä tahansa, oon silti ollu tai tehny jotai väärin. Ihan jatkuvalla syötöllä. Ja ei, en halua tehä ittestäni minkään sortin marttyyriä, vaan haluan vain avautuu tänne asiasta, joka on ahdistanu, vituttanu ja pilannu mun elämää jo hetken aikaa. Jos mun pää ei vaan enää kestä jotain asiaa, jonka oon kokenu niin, että se esimerkiksi vaikka loukkaa mua, kun asiasta sen asian omaisten kanssa sitten keskustellaan, jotenkin aina se asia käännetään mua vastaan. Karkeena esimerkkinä vaikka että, naapurin Pena olisi kaatanu mun päälle aamukahvit. Sanon siitä reilusti että miksi vitussa se teki niin, että  nyt joudun vaihtamaan vaatteet, jotenkin sekin asia käännetään niin, että syy olis ollu kokonaan mun. Tässä ko. asiassa on myös yksi pikkuriikkinen juttu, johon alan olemaan aika helvetin väsyny. Meinaan se, että jos sitten jossain vaiheessa saan suuni auki, että oon kokenu jonkun asian loukkaavaksi tms. MÄ OLEN KUITENKIN SE KETÄ TEKEE SITTEN NE RAUHANELEET ? ! Voi hyvää päivää.

Mun alkaa tunteet olla taas sen verran pinnassa, etten viitsi ees kirjottaa enempää... Kettän teistä ei varmaan kiinnostanu hevonvittuakaan, ketään ei ees koko tekstiä lukenu, mutta sainpahan helpotettua oloani !

♥ Metri

ps. KYSELKÄÄS TINPALTA, MUUTEN TINPASTA TULEE SURULLINEN :---(