- kalliolla kukkulalla, katotaan miten suomi kossuun hukkuu

noniin, uutta  postausta piiiitkäääään aikaan, oon aika ylpee ittestäni ! :D Noh, mistäs sitä sitten alottais. Lukio on lähteny ihan mukavasti käyntiin, alku  nyt oli vähän hankala, mut eiköhän se oo ihan normaalia. oppitunnit on kivoja kun ne kestää sen 90min, joten kerkii oppimaanki jotain, eiku häh? :d oppiaineet ainakin tähän asti on tuntunu suht helpoilta (: Mulla on muuten motivaatio ihan huipussaan, en tiiä yhtään mikä on iskeny !

Oon kans ihan hirveesti ruvennu kaipaan mun vanhaa luokkaa... Sitä vitun vammasta keharilaumaa, joitten tulon kuuli 10 minuuttia ennen ku ketään näky missään. Meillä oli ihan älyttömän tiivis luokka loppujenlopuks,  vaikka oltiinki vähän jakautuneista.... Miss u fuckers <3

Mutta, mikään ei oo koskaan hyvin, eiks se niin mee ? Mulla on kaikki hyvin, itseasiassa paremmin kun hyvin. Oon alkanu tulla äitin kanssa tosi hyvin toimeen, ja kaikki asiat sujuu jo. Meillä menee Tinon kanssa tosi hyvin, ei olla riidelty varmaan kuukauteen, ei siis pientäkään sanaharkkaa. Mulla menee koulussa hyvin, oon ryhdistäytyny ja päättäny että pääsen tuolta laitoksesta hyvillä papereilla ulos! Mut kaikesta huolimatta, mua painaa joku. Tää on varmaan hirveen ykstoikkosen ja turhanpäiväsen kuulosta, eikös niin ? Ehkä se on sitä ku kaikki menee liian hyvin... vai meneekö ? Piilosti toi lukio tuo mulle hirmusen määrän stressiä, ja paineita. Niitä juttuja kun käytävillä ja tunneilla puhutaan ylioppilaskirjotuksista, saa mun pään melkein sekasin. En itseasiassa kestä melkeen yhtään paineita, joten kirjotukset stressaa varmasti enemmän ku mikään muu kahden  vuoden päästä... Ehkä pitäis vaan relax ja elää tässä hetkessä.

No mutta aina löytyy koulustakin jotai hyvää! Oon pikkuhiljaa EHKÄ  löytämssä itelleni sellasta seuraa ja sellasia kavereita, kenen kans viihdyn ! Ainoo ongelma oli tossaki oli se, että mietin hirveesti että mitä mmuut ajattelee musta, ja oon sen takia hirveen arka tutustumaan ylipäänsä keneenkään. Sekin, että vaihdoin tosi isosta koulusta, pieneen kouluun ja pieniin piireihin, ehkä tuo vähän paineita :/ Tuntuu että jos tapahtuu jotain, kaikki tietää sen kahen päivän sisällä... Ja sekin tuo paineita, et hyväksytäänkö mut? oon tuntemattomia kohtaan tosi, ehkä liinkin ennakkoluulonen, ja sen takia saattaa olla ettei mua hevon vittuakaan kiinnosta edes tutustua. Mutta ku mut tuntee hyvin, ooon kuulemma älyttömän hyvää ja hauskaa seuraa :) toi kommentti on lämminttäny mun mieltä, monessaki tilanteessa!

Nyt mä vaan jännityksellä jään odottaan että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mä voin jo satavarmaksi sanoa, että pettymyksiä ainakin. koska mikään ei voi mennä liian hyvin liian kauaa:D 

Jäipäs tönköks ja asiattomaksi puuroksi tää teksti, no mutta mun aivot palailee viel lomalta!

♥ Metri

ps. TINOLLE KYSYMYKSIÄ TÄHÄN POSTAUKSEEN, ISO HALI JA KIITOS :)