- Pilvi ♥

Tässä nyt fiilistelin menneen ylä-asteen aikana läpisoitettuja biisejä, ja sain inspiraation kirjoittaa ihan oman postauksen mun ykkösparhaasta turvasta, tuesta, ystävästä. Meinaan Pilvistä ♥

Meijän tarina alkaa tosiaan seiskaluokalta, jolloin yhtenä iltapäivänä, ekalla köksäntunnilla, jokin maaginen voim toi kaikki meijän luokan heppatytöt samaan käytävään. Siitä se juttu sitten lähti luistamaan. Seiskan syksyllä ei niinkään oltu tekemisissä, mutta keväällä, pari viikkoa ennen päättäreitä, kirjaimellisesti roikuttiin jo toisissamme :D Kesälläkin oltiin suhteellisen paljon tekemisissä. 

Kasilla vauhti vaan kiihty, ja sellanen ystävyyssuhde vahvistu päivä päivältä. Muut oli alkanu jo suurinpiirtein unohtumaan :D Sellanen aamu millon sai viestin että Palli on kipee, pilas päivän totaallisesti.

Meijän aika ei koskaan käyny tylsäks ku saatiin lyödä tynmät päämme yhteen. Juttua riitti aina aamuyön pimeisiin tunteihin asti, ja laatu heitteli tosiaan asiallisesta ei-niin-asialliseenkin settiin. Yhdessä saatiin mitä typerimpiäki ideoita _ikinä_ Hyvänä esimerkkinä lähtee +32 asteen helteessä polkemaan 100 vuotta vanhoilla pyörillä yli 10km että päästään uimaan ! Näitä juttuja riittää, ja riittää.

Pilvi on ihmisenä sellanen, että siihen voi luottaa ku kallioon. Se ei petä, se ei jätä. Ainakun oon ollu räjähdyspisteessä mun sotkusen elämän kanssa, toi möhlö on tsempannu eteenpäi. Aina. Ei oo koskaan tullu sellasta asiaa, mitä ei olis pystyny kertomaan, eikä sellasta asiaa missä toi ei olis mua auttanu. 

Eikä me oikeen koskaan edes riidelty. Mahtaakohan johtua siit, että mä oon persoonana niin eläväinen, aina menossa, puhun, nauran, riehun, elän, kun taas Pilvi ottaa aina lungisti, tekee kaiken huolella, ajattelee ennenkun tekee tai sanoo. Me ollaan kai vaan tasapainotettu toisiamme :D 

Mutta näitten mahtavien kolmen vuoden jälkeen meijän tiet eroo... Monena iltana oon katunu sitä, että laitoin yhteishakupaperin eri paikkaan, mutta ehkä se opettaa. Ketään ei voi ymmärtää kuinka vitun paljon jään kaipaamaan niitä välitunteja ku ernutetaan jossain kulmassa ja arvostellaan ihmisiä, niitä tunteja ku kommunikoitiin paperilappujen kautta, niitä teemapäiviä ku molemmat repäs kunnolla, ja vaan niitä hetkiä yhessä ♥ Tä on ihan hirveetä, kaikki on vaan ohi. Tietenkin ollaan vielä paljonpaljon yhteyksissä, mutta ei se oo enää niin samanlaista, ei todellakaan. Musta irtoo yks palanen.

Ei mulla tässä enää muutakun että:

Kiitos näistä ihan parhaista kolmesta vuodesta, ja siitä et sain tutustuu suhun Kiitos niistä päivistä ku oot jaksanu kuunnella ku mä inisen ihan turhistakin asioista, kiitos niistä hetkistä, kun mun vatsalihakset on ollu kovimmillaan ku ollaan naurettu niitä vitun vajaita juttuja mitä meijä ajatusmaailmoista ollaan poimittu, kiitos niistä kulutetuista äänihuulista ku oot juurta jaksain selittäny mulle jotain matikantehtävää, kiitos siitä tukevasta olkapäästä mihin oon voinu nojata ku elämä potkii päähän, kiitos niistä haleista mihin oon voinu uppoutua pakoon muuta maailmaa, kiitos niistä viisaista sanoista joilla sait mut aina jatkaan eteenpäi ja viimisenä ihan vaan että kiitos ku oot olemassa ja tulit mun elämään ♥

Oot aina mun ykkönen ! ♥

♥ Metri