Ajattelinpa tässä taas rustailla mun ajatuksia paperille. Tai ainakin melkein paperille.
Kauheen itserakkaaks ja itsesäälissä rypeväks te mut varmaan nyt ristitte, mutta mä haluun nyt kattoo itteeni kolmen vuoden takaa. Pieni ja urpo seiskaluokkalainen lähtee elokuussa isoon yläkouluun. Mä muistan ihan selvästi, että mä lähin sinne sellasella sota-asenteella. Lähin ihan outoon kouluun, ja kaiken lisäks ihan outoon luokkaan. Muutenkin sinä aikana mä olin ihan eri ihminen. Olin pieni, sisukas ja voitin kaikki esteet mitä mun eteen laitettiin. Mä olin vahva
Mut mitä mä oon nyt ? Blogissa itkevä tyhmä tuleva lukiolaisteini, joka ei omaa muita kavereita kun oman poikaystävän, ja joka lähes joka viikko nappaa yhteen oman äitinsä kanssa. Ja itkee siitäkin blogiin.
Oon muuttunu kans paljon epävarmemmaks ihmisenä. En osaa kohdata haasteita, uusia ihmisia, tai vaikeuksia enää samalla asenteella. Pakoilen kaikkea aina viimiseen asti, ja teen asiat mahdollisimman hankalaks. Niin itelleni, ku muilleki. Oon entistä räjähdysherkempi, ja kun teen asiat vaikeemman kautta, pinna katkee. Välittömästi. Ja se on todellaki väärin kaikkia niitä kohtaan ketkä saa "kohdata" mun silmittömän raivon.
Mä toivon että toi alkava lukio kasvattais mua taas vähän kohti aikuisuutta. Oppisin tulemaan sosiaalisemmaks, ja huolellisemmaks. Mutta faktaa on se, että mä en tuu onnistumaan siinä yksin. En todellakaan. Joten hey mates, eiköhän me siitä yhessä selvitä ? Tuun tarviimaan ihan hirveesti niin Tinon ku kavereittenki apua siinä, että pääsen vauhtiin ! :D
Eiköhän tää sekava vuodatus ollu tässä. Kynä sammuuu nyt.
♥ Metri
ihan mahtava postaus! JA MUISTA NAINEN,mä oon aina auttamas ku tarviit tukee ja muutenki! : )
VastaaPoistahihi se on jees kuulla ja enköhä mä sen jo tienny ;) ♥
Poistatsemppii! sä pärjäät kyllä :)
VastaaPoistaJoo enköhän! onha tässä koko kesä aikaa valmistautua henkisesti ;)
Poistamitä rasvaa laitat leivänpääl? (=
VastaaPoistariippuu missä syön ;)
PoistaToi on tosi inhottava fiilis varmaan jollain tavalla, mutta sanon vaan sen verran että vaikka nyt tuntuu siltä että henkisesti oot muuttunut epävarmemmaks jne, niin usko pois, kolmessa vuodessa ehtii ihan varmasti tapahtua myös niiin paljon sitä positiivista kasvua mitä vaan ei nää itse, ainakaan vielä :) vuoden päästä uudelleen kun kelaat elämääs mä uskon että voit huomata kaiken sen. Ja tsemppii tosi paljon lukioon, ainakin omalla kohdalla mennyt vuos siellä on ollut ihan mahtavaa aikaa. se kasvattaa, se opettaa mutta se on myös tosi hauskaa :)!
VastaaPoistajuu siihe mää kovin yritän luottaakkin! (: ja juu toivotaan että tuun pärjäämään (:
Poistahitto ku tää oli iha niinku mun kirjottama lähes.. :D paitsi et yläasteella olin joo heikko kyllä, mut sielä olin vielä oma itteni ja oli iso kaveriporukka ympärillä, ku menin amikseen ni oon tosi harvoin ollu oma itteni ja kaverit on pikkuhiljaa karissu ympärilt ja nyt tosiaa on melkee vaa poikaystävä ja siskopuoli jälellä :/ hyvin menee kesäloma kotona..
VastaaPoistasori tällänen purkaantuminen mut toi vaa samastutti mut nii paljo :D
Voi ihanaa et mä en oo ainoo joka painii tämmösen asian kans! Tosiaan ne kaverit o nii monee kertaa vaihtunu, ja tasan yks on jääny ni aika köyhää on...
PoistaMullakin menee loma suurimmaks osaks yksin...
yep :/ ja suurinosa mun kavereist kaikkos jo ennen veskuu joskus viime alkusyksyst.. sit vaa meni loputki, nimemomaa nii päi et ne hylkäs mut enkä mä niitä vaik seurustelee aloinki :/ mut onneks on juu ees jassu vaik senki on periaattees pakko mun kaveri olla ku asutaa välil saman katon al jne..
Poista