- ekat kunnon dokaamiset, viinapullo puokkiin

Turha lauantai. Ihan vitun turha lauantai. Oon vaan ollu yksin porukoitten kans himassa, tein puoltoista tuntia ruotsin läksyjä, siivosin huoneen perusteellisesti, kävin lenkillä, ja sen jälkeen vähän kuvaamassa pihalla. Mulla on aamusta asti ollu paska fiilis, ja tuntuu että se ei parannu, päinvaston pahenee vaan. Olispa jo maanantai. Oon vaan jumissa täällä mäyrän perseessä. Tosiaanki jumissa. 

Tekis mieli kirjotella taas jotain syvällisiä mietteitä, mut ei se tuu onnistumaan tässä mielentilassa. Tuntuu että vaan angstaisin joka asiasta, vaikka todellisuudessa mulla on kaikki ihan hyvin, ja ei tartte sinnitellä kun tää yks viikonloppu. Mutta tuntuu perheen puolesta tosi pahalta ajatella näin, että pitkin hampain vietän niitten kanssa yhen viikonlopun...Ehkä se vaan tarkottaa sitä, että alan pikkuhiljaa irtautua kotoota. Mieli tekis vaan mennä ja tehdä kaikkee, elää tätä nuoruutta, kokeilla uusia juttuja ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Se on sitä mistä mä pidän. 

Kun oon näin vapaa-päivänä kotona, tuntuu että kello vaan matelee, ja toivoo että olis jo maanantai. Turhaudun, ja vittuunnun niin ettei oikeen mikään suju. Oon kiukkunen ihan turhasta, ja kiukkuilen kaikille. Ihan turhaan. Vaikka mun takaraivossa joku ääni sanoo etten oikeesti tarkota, annan kaiken vaan tulla. Haukun kaiken & kaikki pystyyn, vittuilen ja sun muuta. En edes yritä olla mukava. Ärsyttävää. Mutta en voi sille mitään. Puran mun pahan mielen muihin, ja se ei oo oikein. 

En osaa nähdä mitään hyvää tossa mielentilassa. Vaikka ulkona olisi +20 astetta lämmintä, aurinko paistaisi, mä makaisin sisällä. Ajattelen että aurinko vois painua sinne mistä tulikin (tyhmä vertauskuva:DDDD) ja vois olla vaikka pakkasta. Ehkä tä tästä sitten joskus.