Mun on pakko tulla purkamaan tätä ahdistusta nyt tänne. Mä oon ihan voimaton ja olkapäät koholla, vastaanottamassa ihan mitä tahansa neuvoja. Tä ei voi vaan jatkua tällee.
Mä toivon että teillä kaikilla on ymmärtäväiset, rakastavat ja ihanat äidit. Sellaset jotka ottaa teijän tarpeita huomioon, ja on teijän arvoisia. Olispa mullakin sellanen äiti. Mutta tasan ei mee paskanmarjat, niinhän se vaan menee.
Kun sun viikot on sitä, että joka vitun päivä, kun tuut kotii, saat vittuilua osakses, haukut ja kaikkea muuta kivaa. Sua ei koskaan kehuta, tai kiitetä mistään, mitä teet. Korostaen sanaa mistään. Kun sä yrität saada sun mielipiteitä julki, ja haluaisit, että joskus suakin kuunneltais, fiilis on kun tuuleen huutais. Kun oot kuulemma alaikänen, ja lapsi, ja susta ollaan vielä kotona vastuussa. Kerrankun meet ja tyrit jonkun asian, sä joudut kärsimään fyysistä ja henkistä rangaistusta, taas seuraavat 3kuukautta.
Sä kelpaat ainoastaan sillon, kun susta on jotain hyötyä.
Ja sä kuulet sen lauseen " mä rakastan sua" ainoastaan alkoholin peittämän äänen takaa.
Sä jäät aina kakkoseks sun pikkusiskolle, jonka isää äitis sattuu vihaamaan, enemmän kuin ruttoa. Sitä lellitään, ja pidetään korokkeella, koska sen on niin vitunmoinen väliinputooja.
Sä saat kuulemma helvetisti kaikissa asioissa löysää. Todellisuus on se, että löysä on sitä, että saan olla mauton tai mopon kyydissä, mikä oli jumalaton kulmakivi jo syksyllä. Ja syy tähänkin "löysän" antamiseen, oli se, ettei äitin tartte nostaa leveetä persettään kuskatakseen sua mihinkään.
Sun oma biologinen isäs on poistunu sun elämästäs jo, kun sä olit 2 vuotias. Sen jälkeen, äitis löytää uuden miehen, josta tulee sulle isä, ihan sen sana kaikissa tarkotuksissa. Mutta kun monien vuosien päästä menee sukset ristiin, vedotaan siihen, että se ei oo sun biologinen isä, niin se on syy siihen, mikset saa viettää tämän kanssa enää aikaa.
Tä on mun elämää. Tä on siivu ihn todellisesta maanpäällisestä helvetistä. Mä alan olla jo aika loppu. Toivottavasti joku ymmärtää.
♥ Metri
:( en osaa kuvitella miltä susta tuntuu.Oma äiti antaa kaiken mitä tarviin mut on ylisuojeleva.En oikee tiiä minkälaine persoona oot mut mieti kuka oot,mitä haluut,mikä on se sun juttu ja keskustele äitis kans.Sano omat mielipitees ääneen ja kovaa,pidä periaatteistas kiinni.Älä luovuta helpolla.Alota pikkuhiljaa itsenäistämään elämäntyyliäs niin et aina kysy apua ja hoida hommat itse niin saat luottoa.Mieti myös asioita missä oot hyvä tai edes vähän hyvä.Kehu itteäs ja pidä hemmottelu päiviä ja muutenkin relaa,aina ei tarvii olla menossa.Ite omistan vähän vapaa-aikaa joten kaveripiiri on mun joukkue.Sillä vähäisellä vapaa ajalla oon yksin kotona.Pitkään yksin olleena oon oppinu pitämään ittestäni ja tulen itteni kanssa hyvin toimeen ja vaikka se kuulostaa oudolta ni se on hyödyllinen taito.ps sun blogin nimi on tosi hyvä!ja kuvaat hyvin mikä kamera ja putki ? :))toivon et asiat järjestyy,pärjäile!
VastaaPoistaAnonyymi: Joo mä oon vähän alkanu miettii, että jos alanki toteuttaa kaikkea päinvastoin. Otan enemmän vastuuta asioista, ja teen kaikkia hommia, vaikka ei pyydettäis. Ihanaa kun joku on jaksanu lukea tän raapustuksen, ja anta neuvoja! :))
VastaaPoistaJa kuvaan iha sillä "paskakameralla" eli Canonin EOS 1000D (: Oma vakio kittiputki (18-55mm) ja sitten Sigman 50-200mm putkilla ! :)
noni :) ja ole hyvä:D ps mulla sama kamera ja samaa mieltä että huono on !xd
VastaaPoistaNo kyllä ! :D Mutta totuus on kuitenkin se, että ei se oo kamerasta kiinni, vaan omasta luovuudesta ja kuvaustaidoista ;) !
PoistaTä oli vaiks kuin hyvä teksti. Ite en vaa osaa asettua sun asemaas, ku äiti on mulle se kenen puoleen kääntyä aina. Sul on aivan ihana tyyli kirjottaa, just niiku emmi sano, että et turhaa mitää kaunistele, sanot asiat niinku ne on. Rakastuin blogiiis ja lukijaks jään. Pärjäile! :--)
VastaaPoistaXX Tilda
Tildaserafina.blogspot.com
Tilda: Joo, oon tässä vuosien myötä oppinu siirtää ajatukset paperille, ja nykyään sitten blogin puolelle :D Eihän tä tilanne tosiaankaan ole mikään herkuin mahdollinen, mutta jos ei muuta positiivista, niin 2,5 vuotta ja vapaus (: Ja ihanaa että joku tykkää, kiitoksia paljon ♥
PoistaHei mä tiedän sen tunteen ku koitat sanoo jotain ihan asiallista, omaa mielipidettä johonki ja sitte kiitokseks saat kasan hiuksii irti päästäs tai jotai muuta vastaavaa. Ku sulle saa sanoa mistä vaan, siitä että teet jotain väärin. Sitte ku koitat sanoo vanhemmilles jotai kute vaik että älä tee noin ku koita tehä näin ni sulle huudetaan että älä jumalauta tuu mua neuvomaan. Siihe jos koittaa vastata että neuvotha sinäki mua ni "asia on aiva eri, koska me ollaan sun vanhempia." Joskus tuntuu et vanhemmuus käsitetää vähä vääri. Et vanhemmilla on oikeus sanoo sulle kui paska oot joka asias, minkä kaike teet vääri ja koskaa et saa kuulla mitä teet oikee. Ja sit ku koitat ehdottaa niille jotai parempaa keinoo toimii missä vaa ni siit ei takuulla seuraa mitää hyvää. Onks vanhemmuus sitä et niil on oikeus haukkuu, hakata ja kohdella ku ilmaa vaa? Toisinaa niinku nyrkkeilysäkkii. Mä ku luulin et vanhemmuus tarkottaa sitä et pidetää huolta ja kaikil perhees on oikeus iha yhtälailla koittaa neuvoo toisiaan jne.. Ettei vaa vanhemmil olis lupaa sanoo kui paska oot. Ehkä vanhemmil on lupa kieltää menemästä jonnekki tai tekemästä jotai, mut onko niillä etuoikeus kertoo kui paska ihminen oot, "iha vaa sen takii et me ollaa sun vanhempas." Aina ei voi saada niitä parhaita vanhempii, mut säki oot vissiin jo 16, koita jaksaa! Enää muutama vuos ja sit voit tehä mitä lystää.
VastaaPoistaKyllä... Välillä tulee sellanen fiilis että enäää vanhemmuus mun äitille on kiristyskeino... Ja kaikkeen mitä kyseenalaistan, saan saman vastauksen: sä oot alle 18 ja mä oon susta vastuussa... Mutta kyllä, oon jo 16 (tai täytän syksyllä) niin ei mene enää kauaa kun vapaus (:
Poista