- mut joka sana tulee sisältpäin.

Joskus sitä vaan pysähtyy miettimään hetkeksi omaa elämäänsä. Istuu vain alas, ja tunkeutuu syvälle oman mielen syövereihin. Mitä on kokenut ? Mitä on saavuttanut, tai jättänyt saavuttamatta ? Kenet on menettänyt ? Ketä on astunut elämääsi, ja saanut siitä jopa suuren roolin ? Oletko muuttunut ?

Ainakin mun omasta elämästä voin sen verran sanoa, että vihdoin ja viimein se loputon alamäki alkaa muuttua ylämäeksi. Ainaset riidat äidin kanssa, alkoholi, perheväkivalta, uudet perheenjäsenet, kaikki, alkaa nyt hellittää.Vihdoin.

Mutta yks asia, mitä ilman en olis tästä kaikesta paskasta selvinny, on ystävät. Ne on autuaasti jaksanu kuunnella mun huolia, jaksanu tukea aina kun on ollut vaikeeta, piristänyt, ja järkänny hetkiä, joita en tuu koskaan unohtamaan. Kiitos teille, oon elämäni velkaa ♥

Mutta kohta on taas pyyhittävä yksi jakso elämästä, meinaan ylä-aste, ja ilman sitä, en olis saanu näitä mahtavia ystäviä. Se tässä ahdistaakin, että pian mun täytyy luopuu näistä loistotyypeistä, ja alottaa uus jakso, uusine kujeineen...

Lopussa kiitos seisoo, 

ja matkan varrella, 

kadotitte musta kaiken heikon, 

mä en tahdo paeta,  

oon pahoillani kaikesta,

jokaisesta arvesta, 

yhdessä pitkään käveltiin, 

kiitos anteeks näkemiin